Päätin yhdistää kaksi maailman innostavinta asiaa tähän blogiini, eli ammattini psykologina sekä liikuntaharrastukseni. Aiemmin minulla oli kaksi keskenään hyvin erityyppistä blogia näistä aiheista. Aika ja energia menivät yhä enemmän vain rakkaasta harrastuksesta kertomiseen, vaikka toivoin voivani paneutua kunnolla myös ihmismielen ja käyttäytymisen kiemuroihin. Ajatus uudesta edellä mainutut asiat yhdistävästä blogista syntyi reilu vuosi sitten, mutta sen toteutus odotti sopivaa aikaa.

Psykologi kun olen, pohdin lenkeilläni aina ihmismielen kummallisuuksia. Liikunta tarjoaa ikään kuin vapaan tilan antaa ajatusten lentää keskellä arjen kiireitä. Juostessa jäsennän erityisesti sitä, mitä minulle ja läheisilleni kuuluu. Liikunta merkitsee minulle myös itsensä toteuttamista ja toimijuudesta nauttimista. Kestävyysliikuntaharrastukseni edellyttää monenlaisia psyykkisiä valmiuksia, jotka ovat muovautuneet vähitellen, ja joita haluan edelleen tavoitteellisesti kehittää. Aikuisiän aktiivinen kuntoilu on muovannut arkeani ja käsityksiäni itsestäni sekä hyvästä elämästä jo kymmenen vuoden ajan.  Liikunta on toiminut niin hyvän olon lähteenä kuin itseaiheutetun lisäkuorman aiheuttajanakin. Perheellisenä ihmisenä tasapainottelen koko ajan myös siinä, mitä on lapsen persoonallisuuden huomioiva liikuntakasvatus, ja miten toimia itse esimerkkinä ja kultaiselle keskitielle kannustajana terveellisissä elämäntavoissa.

En ole vielä aivan varma, miten selkeäksi tämä blogi tulee muotoutumaan. Tulen varmasti kertomaan omasta harjoittelustani lajeina polkujuoksu ja ultrajuoksu. Sivulajeina ja perheenjäsenten kanssa harrastettavina lajeina blogissa näyttäytyvät suunnistus sekä voimaharjoittelu. Luen innoituksen ja opin lähteinä mielelläni muiden ihmisten raportteja liikuntatapahtumista sekä kokemuksia erilaisista harjoittelumenetelmistä ja urheiluvälineistä. Niinpä haluan vastavuoroisesti kirjoittaa näistä aiheista täällä. Punaisena lankana ja toivottavasti lukuisten postausten aiheena tulee kulkemaan liikunta- ja urheilupsykologia, johon tänä vuonna perehdyn opintojen merkeissä enemmänkin. Olen samalla innoissani, että huolissani, miten ennätän tehdä kaiken, mitä suunnittelen. Jos siis blogissa ei vähään aikaan tapahdu mitään, se vain tarkoittaa, että lenkkitossut kuluvat, psykologian kirjat selautuvat ja palauttava ruoka tirisee pannulla 🙂